Mitä tapahtuu, kun silmät sulkeutuvat mutta mieli ei hiljene? Kuvittaja ja taiteilija Hannamari Ruohonen vie lukijan unen ja valveen väliin, siihen hämärään tilaan, jossa ajatukset alkavat elää omaa elämäänsä. Uninen, uneton yö on kuvakirja, joka ei selitä unta – se antaa sille tilan olla.
Kirjan alkuajatus syntyi halusta kuvata nukahtamista ja unen maailmaa. Ruohosta kiehtoo erityisesti se hetki, jolloin ei enää tiedä, onko hereillä vai unessa. Kun ajatuksiin alkaa hiipiä hahmoja, jotka eivät kuulu valveeseen. Tai kun putoamisen tunne vetää nukahtajan takaisin pintaan. Unessa on jotain hallitsematonta – aivoja ei voi käskeä nukahtamaan.
Tarinoita, jotka eivät mahdu muottiin
Hannamari Ruohonen työskentelee pienessä kyläkirjastossa, jossa lapset ovat osa arkea. Hän on vuosien varrella oppinut tuntemaan heidän tapansa kertoa tarinoita – jotkut selittelevät asiat parhain päin, toiset kertovat niin vakuuttavasti, että tarina tuntuu tosilta, vaikka se ei ehkä ole. Tämä herätti ajatuksen: entä jos lapsi todella kokee asiat eri tavalla kuin aikuinen? Entä jos aikuinen on se, joka ei ymmärrä?
Uninen, uneton yö nostaa esiin juuri tämän. Kirjassa Pauliina havahtuu siihen, että hänen äitinsä on unohtanut toivottaa hyvää yötä. Se hetki, jolloin lapsen kokemus on totta – vaikka aikuinen ei sitä ensin näe.
Pauliina – vahva, tunteva päähenkilö
Kirjan päähenkilö Pauliina ei ole pelkästään suloinen. Hän on energinen, tuohtunut ja jopa vihainen. Hannamari Ruohonen halusi tuoda esiin tunteita, jotka usein jäävät kuvakirjoissa taka-alalle: surua, yksinäisyyttä, turhautumista, suuttumusta ja kaipausta. Ne ovat yhtä totta kuin ilo, ja niiden tunnistaminen on tärkeää.
Pauliinan hahmo kehittyi kuvitusprosessin aikana – hänen kasvonsa muuttuivat tunnistettavammiksi ja humoristisemmiksi. Hänestä tuli hahmo, joka kantaa tarinaa ja tunteita mukanaan.
Kuvia, jotka kantavat salaisuuksia
Yksi kirjan suurista oivalluksista on perhemalli, joka paljastuu vasta viimeisellä aukeamalla. Pauliina elää kahden äidin perheessä. Hannamari halusi leikitellä lukijan oletuksilla – sillä ajatuksella, että usein huomaamatta olettaa lapsella olevan äiti ja isä. Vaikka molemmat äidit esiintyvät kirjassa useasti, heidän roolinsa paljastuu vasta lopussa. Se on hienovarainen, mutta voimakas ele.
Aukeamia, jotka jäävät mieleen
Ruohonen kertoo erityisesti kahdesta aukeamasta, jotka ovat hänelle tärkeitä. Ensimmäisessä Pauliina konttaa sängyssään leikkien pikkuautoilla, kun hänen pitäisi nukkua. Äiti seisoo oviaukossa, varjo kasvaa uhkaavaksi ja kasvot jäävät pimeään. Kuvassa on latausta – pelkoa, uhmaa, etäisyyttä.
Toinen aukeama vie Pauliinan unimaailmaan, jossa hän lentelee pulleiden kärpästen, kalanhahmoisten sammakoiden ja vaaleanpunaisten jänisten kanssa. Perhonen jakaa tikkarinsa kaksikielisen kissan kanssa. Aukeama sekoittaa pimeyden ja pelottavat hahmot värikkäisiin kukkiin ja pehmeisiin hymyihin. Se ei ole painajainen, vaan uni, jossa kaikki saa olla.
Tyttären piirrokset toimivat inspiraationa unihahmoille – siksi kuva on Hannamari Ruohoselle erityisen rakas.
Metsä, meri ja elävät olennot
Ruohosen inspiraation lähteet ovat arkisia ja syviä. Metsä, meri ja elävät olennot. Hän käy päivittäin kävelyllä metsässä, vaikka koiraa ei ole. Meren äärellä ajatukset hiljenevät. Ja ihmiset – kaikki ne keskustelut, mielipiteet, tunteet ja tavat elää. Taide, kirjat, musiikki, elokuvat. Se, että olemme olemassa, niin erilaisina ja ainutkertaisina.
Uninen, uneton yö – kirja, joka ei nuku pois
Uninen, uneton yö on kirja, joka ei tarjoa helppoja vastauksia. Se ei nukuta, vaan kutsuu viipymään. Se on kirja, joka voi lohduttaa, herättää keskustelua tai vain olla mukana – kuin ystävä, joka ymmärtää.
📘 Uninen, uneton yö ilmestyi syksyllä 2024. Se on saatavilla Etana Editionsin verkkokaupassa ja valikoiduissa kirjakaupoissa.
