Blogikirjoitus: Emmi Maaranen
Portugalilaisten Isabel Minhós Martinsinja Madalena Matoson Kun minä synnyin alkaa mustuudesta. Kertoja, pieni lapsi, on vielä äidin mahassa – ja eihän mahassa näe muuta kuin mustaa.
Syntymisen jälkeen kertojalle avautuu koko maailma. Miltä tuntuu, kun joku kuiskuttaa korvaan. Miltä mummun syli tuoksuu ja miltä jugurtti maistuu ja miten kaikella on oma värinsä. Kaikki on uutta, mikä tekee elämästä aika jännittävää. Elämä rakentuu havaintojen kautta. Kirjassa käydään läpi eri aistit ja millaisia havaintoja kullakin aistilla voi tehdä.
Heti ensimmäiseksi minulle nousi mieleen, että tällaisen kirjan avulla voi käsitellä lapsen kanssa syntymisen ihmeellisyyttä. Onhan se nimittäin aika hullua, että lapsi putkahtaa maailmaan eräänlaisesta tyhjyyden tilasta, mustuudesta, ja kokee kaiken ensimmäistä kertaa.
Minhós Martins ja Matoso ovat tavoittaneet kirjassa jotakin kauniilla tavalla haikeaa: millaista elämä olikaan, kun kaikki ympärillä oli uutta, ja jännittävintä elämässä oli vaikkapa maasta löytyneet kivet.
Kuvittaja Madalena Matoso on käyttänyt värejä kiinnostavalla tavalla: teoksessa on paljon kirkkaita värejä, mutta myös mustaa, joka on lastenkirjoissa harvinaisempi väri. Minua ihastuttivat erityisesti kuvituksessa toistuvat linnut, sillä ovathan linnut ainaniin symbolistisia: tämäkin pieni lapsi lentää vielä pesästään pois.
Palkinto: 100 erinomaista kuvakirjaa -tunnustus, Frankfurtin kirjamessut 2018
Kirjailija: Isabel Minhòs Martins
Kuvittaja: Madalena Matoso
Teos: Kun minä synnyin
Suomentaja: Antero Tiittula
Kustantaja: Etana Editions 2019
Koko: 19,5 x 22 cm
Sivumäärä: 32
Ikäryhmä: 3+
