Jenni Erkintalon Jalkapallojahti sai alkunsa lapsuuden mökkikesien aggregaatin pörinästä, putkitelevision urheiluhuumasta ja oman perheen intohimoisesta jalkapalloarjesta, jossa pelivarusteita etsitään harva se päivä. Lyhyessä ajassa ja hyperfokuksessa syntyneestä teoksesta kasvoi hersyvän hauska ja visuaalisesti vahva seikkailu, joka kuvaa koko perheen sitoutumista lajiin, mutta tuo tarinaan myös aivan uuden tason – nimittäin kadonneita palloja havittelevan hamsterilauman. Kirja rakentuu perusväreistä, monimuotoisista pelaajahahmoista sekä halusta sytyttää poikien lukukipinä mahdollisimman varhain. Seuraavassa kirjailija-kuvittaja Jenni Erkintalo kertoo tarkemmin teoksen taustoista ja sen syntyprosessista.
Kuningaslaji on kulkenut mukana lapsuudesta saakka
Jenni Erkintalolle jalkapalloaiheeseen tarttuminen oli täysin luontevaa, sillä laji on ollut vahva osa hänen elämäänsä aina.
”Olen kasvanut penkkiurheilijan perheessä ja jalkapallo on tavalla tai toisella kuulunut elämääni. Kummivanhempani valmensivat naisten joukkueita ja olen jo lapsena viettänyt aikaa huoltotiimissä kentän laidalla”, Erkintalo muistelee.
Kustantajana Erkintalo kertoo nähneensä useita tästä kuningaslajista kertovia kirjoja, mutta ne eivät ole useinkaan tuntuneet kovin kiinnostavilta.
”Tarinat ovat olleet aika tavanomaisia, aina uusien jalkapallokenkien saamisesta uuden pallon saamiseen. Suomessa lasten jalkapalloharrastus on ympärivuotista, ja koko perhe sitoutuu siihen talvi-iltojen treenikuljetusten ja varustehuollon kautta. Ehkä siksi halusin tehdä jalkapallon pelaamisen intohimosta kirjan, joka olisi hauska, sopisi koko perheelle ja jossa olisi jokin juju”, hän pohtii.
Inspiraationa aito, hikinen ja intohimoinen jalkapalloarki
Kirjan teemoihin ja tunnelmaan ovat vaikuttaneet vahvasti Erkintalon omat elämänvaiheet. Hän muistaa elävästi, kuinka hänen lapsuudessaan radiossa soi miltei aina jokin urheiluselostus.
”Lapsuusmuistoihini kuuluu myös kesäisten jalkapallon arvokisojen seuraaminen pienestä putkinäytöllisestä matkatelevisiosta, aggregaatin pöristessä taustalla muuten sähköttömällä eteläpohjalaisella kesämökillä. Ruudun ääreen kokoonnuttiin koko porukalla ja se oli iltojen kohokohta”, Erkintalo naurahtaa.
Sama perinne jatkui myöhemmin oman pojan kanssa, kun kisoja katsottiin makuupusseissa maaten läppärin näytöltä Ahvenanmaan-telttaretkillä. Jalkapalloarki tuli tutuksi myös oman lapsen harrastuksen kautta 4-vuotiaasta aina 13-vuotiaaksi saakka.
Ahvenanmaan kisakatsomo
”Sinä aikana poika oppi englannin kielen ja englantilaisen aksentin Valioliigan matseja katsoen, ja meillä kotona idoleiden pelipaidat pyörivät pesukoneessa harva se päivä”, Erkintalo kertoo. Sama arki jatkuu edelleen nykyisen kumppanin ja tämän lasten kanssa. ”Kun on aika lähteä treeneihin, pallo on miltei aina hukassa. Kirjan työnimi olikin ensiksi Pallo hukassa, mutta se tuntui hieman liian suoraviivaiselta.”
Elämän suuri sivuosan esittäjä, joka yhdistää yli maarajojen
”Minulle tekemäni tarinat ja kuvat ovat harvoin pelkkää keksintöä; ne ovat pikemminkin kerrostumia siitä, mitä olen elänyt ja painanut mieleeni. Ne syntyvät niistä pienistä, huomaamattomista jäljistä, joita maailma ja eletty elämä minuun jättää.”
Tämän vuoksi jalkapalloaiheeseen tarttuminen oli Erkintalolle luontevaa, vaikka omaa taustaa viheriöiltä ei löydykään.
”Vaikka en ole itse koskaan pelannut jalkapalloa, enkä suinkaan luule tietäväni siitä ollenkaan mitään, se on silti ollut kuin sivuosan esittäjä elämässäni. Se on aina läsnä jossain siellä – yllättävissäkin paikoissa jalkapallo tulee vastaan”, Erkintalo miettii.
Yksi tällainen yllättävä ja sitäkin pysäyttävämpi hetki osui kohdalle kaukana kotoa, keskellä ammatillista hulinaa.
”Yksi mahtavimmista hetkistä oli, kun olin Fellowship-ohjelmaan kutsuttuna kustantajana Guadalajaran kirjamessuilla ja Argentiinan maaständillä mainosnäytöstä alkoikin tulla Argentiinan peli. Kirjamainokset vaihtuivat jalkapalloon, jota seurattiin tiiviisti yhdessä yli maarajojen. Ruudun ääreen kokoontui jättiyleisö. Sillä hetkellä maailmassa ei ollut mitään muuta kuin jalkapallo – kirjojen oikeuksien myynti jäi täysin kakkoseksi.”
Pepen synty ja visuaalinen maailma
Päähenkilöksi valikoitui poika, Pepe, sillä Erkintalo haluaa omalta osaltaan olla sytyttämässä nimenomaan poikien lukukipinää. Mitä varhaisemmin into tarinoihin herää, sitä varmemmin kirjat pysyvät matkassa läpi elämän – ja jalkapallon kaltainen intohimoinen, tuttu aihe on usein se kaikkein paras portti lukemisen maailmaan. Viheriöillä ja pelikentillä riittää kuitenkin monenlaista viilettäjää.
Suurimmaksi haasteeksi hahmon luomisessa osoittautuivat Pepen hiukset. ”Mietin pitkään, pitäisikö Pepellä olla hiuspanta tai ponnari. Lopulta päädyin hieman läpinäkyvään kiharapilveen”, Erkintalo paljastaa. ”Halusin kuvittaa kirjan perusväreillä, jotta siihen tulisi selkeästi urheilullinen vivahde. Halusin, että kuvituksesta välittyy se aito jalkapallokenttien vilinä, jossa peli kuuluu aivan jokaiselle. Siksi Pepen kavereiden ja vastustajien joukkueista löytyy monen mallisia, näköisiä ja värisiä pelaajia – aivan kuten oikeassakin elämässä.”
Teoksen tekoprosessi oli intensiivinen, sillä suurin haaste oli tiukka aikataulu. Erkintalo sai idean vasta kesällä 2025, ja kirjan oli oltava valmis julkaistavaksi jo seuraavana keväänä. Kirja syntyikin muutamassa kuukaudessa: ensimmäiset luonnokset syntyivät syyskuussa hyperfokuksessa lentokoneessa matkalla Bilbaosta kotiin, ja marraskuun lopussa kuvat olivat jo valmiina taittoon.
Arkirealismia ja lapsen suurta mielikuvitusta
Tavanomaisten juonenkäänteiden sijaan Erkintalo halusi tuoda tarinaan jotain aivan muuta.
”Omaan tarinaani halusin sekoittaa arkirealismia ja lapsen mielikuvitusta. Muistan kuinka itselleni lapsena leikkiessä leikistä saattoi tulla niin totista, että lammesta nousi mustekala – vaikka se oli vain mielikuvitukseni tuote”, hän paljastaa.
Juuri tämä oivallus poiki mukaan hamsterit, jotka sitovat hukassa olevan pallon juonelliseksi kokonaisuudeksi.
”Pepen pitää lähteä matsiin, palloa ei löydy ja hän etsii sitä joka paikasta. Hamstereiden lisääminen kuviin pallon kanssa toi mielestäni kirjalle toisen tason. Teksti kannattelee juonta, mutta lapsilukija saa rauhassa tutkia kuvia ja etsiä niistä hamstereita”, Erkintalo iloitsee.
Myös koko perheen kuvaaminen oli tekijälle tärkeää, ja kuvitukseen on kätketty herkullisia yksityiskohtia lajia seuraaville. ”Isä Keke on selkeästi penkkiurheilija; keittiön oven kahvassa roikkuu Napolin huivi ja hyllyn päällä on Maradonaa muistuttava kuva. Isä on kuitenkin perheen kokki keittiössä ja äiti pyykkää kainalot hiessä pyykkituvassa kellarissa.”
Luonnos
Valmis kuva
Arjen inspiraatiota ja tulevaisuuden haaveita
”Olen tarkkailija”, Erkintalo määrittelee itsensä. Arjessaan hän inspiroituukin ennen kaikkea ihmisten tarkkailemisesta. Jalkapallojahdin kuvissa vilisee ihmisiä, ja siksi tämäkin kirja oli omalla tavallaan Erkintalon lempiprojekti. Myös värit, väriyhdistelmät, varjot ja valon heijastuminen ruokkivat luovuutta. Kesäisin hänen lempipuuhaansa on katsella puiden lehtien läpi siivilöityvää valoa.
Kun puhe kääntyy unelmaprojekteihin, Erkintalon silmissä siintää jotain suurempaa, vaikka hän kuvaileekin itseään kärsimättömäksi ja levottomaksi luonteeksi.
”Unelmaprojektini olisi luoda kirjasarja, jonka parissa lapsilukijat voisivat viihtyä pitkään ja joka lähtisi leviämään muille kielialueille. Se toisi myös minulle tekijänä jatkuvuutta ja töitä pidemmäksi aikaa. Olenkin jo miettinyt, voisiko Pepe innostua jostain muusta harrastuksesta tulevaisuudessa”, Erkintalo vihjaa.
Jäämme siis innolla odottamaan, mihin Pepen tie vie seuraavaksi, mutta ensin on selvitettävä, missä se jalkapallo oikein luuraa!
